Revision 12118532 of "Iranin ihmisaaltohyökkäykset" on fiwiki

{{Korjattavat 2012|2159}}
{{Korjattava|artikkelin rajaus: varsinkaan loppupuoli ei kuulu tämän otsikon alle, .." rintama jäi märkiväksi haavaksi"... tyyli ei ole tietosanakirjamaista. Paljon kirjoitusvirheitä.}}

'''Iranin ihmisaaltohyökkäykset''' olivat iranilaisten [[Irakin–Iranin sota|Irakin–Iranin sodassa]] tekemiä massahyökkäyksiä, joissa oli mukana [[Pasdaran|vallankumouskaartin]] sekä vakinaisen väen yksiköitä. Iranilaisia vallankumouskaarteja motivoi ainakin osittain [[islam]], johon liittyi uskomus [[marttyyri]]nä kuolleen saamasta paikasta paratiisissa.<ref name="Liimatainen_2009_290">''Iran - huntu ja haaste. Yritys ymmärtää Iranin yhteiskuntaa'', Liisa Liimatainen, Pystykorvakirja, Like 2009, ''ISBN 978-952-01-0231-9'', s. 290</ref>

Iranin johtajat puhuivat ennen kutakin ihmisaaltohyökkäystä lopullisesta voitosta, jota ei kuitenkaan koskaan tullut. Iran käytti myös [[lapsisotilas|lapsisotilaita]] näissä hyökkäyksissä, jotka aiheuttivat suuria tappioita molemmille osapuolille, mutteivät ratkaisseet sodan kulkua. Iranin tekemät ihmisaaltohyökkäykset loppuivat, kun voimistunut Irak aloitti offensiivin vuonna 1988.

== Tyypillinen ihmisaaltohyökkäys ==

[[Ihmisaaltohyökkäys]] tarkoittaa suoraa suojaamatonta hyökkäystä kohti vihollisen asemaa, jollainen tuottaa yleensä suuret tappiot. Ihmisaaltoja käytetään yleensä silloin, kun joukkojen johto, koulutus ja aseistus ovat riittämättömiä vähemmän omia tappioita tuottaviin taistelutapoihin.

Tyypillisessä Iranin tekemässä ihmisaaltohyökkäyksessä hyökkäsivät ensin [[Basij]]in lapsisotilaat vihollisen tuleen polkemaan miinakenttiä, sitten vallankumouskaarti [[Pasdaran]] monena aaltona ja lopuksi vakinainen armeija miehitti jo vallatun alueen.<ref>Suomen kuvalehti 82, numero 33, s. 43.</ref> Eräässä vuoden 1982 Operaatio Ramadaniin liittyvässä taistelussa Khorramshahrin lohkolla neljäs Pasdaranin aalto pääsi puolustuksen läpi.<ref>Suomen kuvalehti 82, numero 33, s. 42.</ref> Lapsisotilaat ja vallankumouskaarti motivoituivat kuolettaviin hyökkäyksiin virallisesti marttyyri-ideologian avulla. [[Koraani]] lupaa paratiisipaikan jokaiselle, joka kuolee [[pyhä sota|pyhässä sodassa]] [[marttyyri]]nä. Marttyyrius on keskeinen osa shiiamuslimeille tärkeässä ''[[Ashura]]''-seremoniassa, joka muistuttaa jossain määrin kristittyjen pitkääperjantaita. Ashuraan liitty valittamista ja itsensäruoskimista. Ashurassa  muistellaan Muhammedin tyttärenpojan, eli Alin pojan Husainin ja hänen läheistensä vuonna 680 tapahtunutta joukkomurhaa, jonka syy oli islamin sisäinen valtataistelu.<ref>Liisa Liimatta: Iran, Huntu ja haaste 2009, s. 244.</ref> Husainin surmasivat Kerbalassa sunnimuslimit. Niinpä shiialaisuuden perustajat Ali ja Husain olivat marttyyrejä. Tällöin he toimivat esikuvina shiialaisille. Ashura-seremoniat ja politiikka ovat usein kytkeytyneet Iranissa yhteen, ja islamilaisen vallankumouksen aikana hallitus järjestää Ashura-seremoniat, ei kansa niin kuin aiemmin. Ashura-seremoniat ovat politiikan väline, jolla mullahien johto ohjaili iranilaisia<ref name="liimatta256">Liimatta 2009, s. 256.</ref>. 15-vuotiaat lapsisotilaat olivat mukana itsensäruoskinnassa ennen lähtöään miinakentille.<ref name="liimatta256"> Virallisesti iranilaiset uskoivat vapauttavansa taisteluillaan Karbalan, Najafin ja Jerusalemin pahan vallasta.<ref>Johnson 2011, s. 120.</ref> Osaltaan tämä selittää, miksi iranilaiset hyökkäsivät tappioista piittaamamatta vaikka aseitta miinakentille ja konekivääritulta vastaan.

== Operaatio Ramadan ==
{{Pääartikkeli|[[Operaatio Ramadan]]}}

Heinäkuussa 1982 alkoi "operaatio Ramadan", yksi suurimmista taisteluista [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen<ref name="Iran_Chamber_Society_Iran_Iraq_War_2">[http://www.iranchamber.com/history/iran_iraq_war/iran_iraq_war2.php Iran-Iraq War 1980-1988] s. 1 History of Iran Iran Chamber Society</ref>. Iran aikoi vallata Irakin toiseksi suurimman kaupungin [[Basra]]n. Joukkoja sijoitettiin ennen hyökkäystä kaupungin koillispuolelle. Hyökkäys menestyi alussa hyvin. 14–16-vuotiaat<ref name="johnson73">Johnson 2011, s. 73.</ref>, jopa 9 vuoden ikäiset<ref>[http://www.iranchamber.com/history/iran_iraq_war/iran_iraq_war2.php Iraqi Retreats, 1982 - 1984] Iran-Iraq War 1980-1988 History of Iran, Iran Chamber Society</ref> lapsisotilaat menivät miinakentille<ref name="johnson73" />, muoviset paratiisin avaimet kaulassaan<ref name="johnson73" />, ja miinat räjähtivät tappaen lapset.<ref name="johnson73" /> Näin tehtiin tarkoituksella, jotta taistelukykyisille miehille ja panssareille saataisiin avattua kulkutie.

Iranilaiset kärsivät suuria tappioita irakilaisten tulessa. Iranilaisten taistelutahto oli hyvä. Irakilaiset tulittivat iranilaisia kahdelta puolelta ja käyttivät kyynelkaasua menestyksellä kokonaista Iranin divisioonaa vastaan. Hyökkäys eteni aavikon kautta jonkin verran ja aluksi etenevät iranilaiset torjuivat Irakin vastahyökkäykset. Iranilaiset olivat pian 40 km:n päässä Irakin ja Iranin välisestä rajasta ja noin 15 kilometrin päässä Basrasta. Irakin joukot kuitenkin kukistivat hyökkäyksen. Aluksi julistettiin, ettei Bagdadin hallitusta ole tarkoitus kaataa, myöhemmin, että hyökkäksen tarkoituksena on vallata Bagdad. Hyökkäys Khorramshahr–Bagdadin tielle epäonnistui, kuten myös kaksi muuta hyökkäystä Basraan. Näihin aikoihin Iran alkoi käyttää kansanarmeijan Basijin joukkoja tykinruokana ihmisaaltohyökkäyksissä irakilaisia vastaan.

== Länsi alkaa tukea Irakia ==
Irakin aallonpohja oli sivuutettu ja länsi alkoi kallistua Irakiin päin. Iran oli jo sodan alussa syyttänyt länttä Irakin tukemisesta. Vuoden 1982 loppuun mennessä Irak oli ostanut runsaasti neuvostoliittolaista aseistusta, ja lujitti puolustustaan venäläisen mallin mukaan.

== Iran aloittaa suurhyökkäysten sarjan Irakia vastaan ==


Vuoden 1982 lopulla alkoi pitkä iranilaisten suurhyökkäysten sarja. Iranin painopiste keskittyi operaatio Ramadanin jälkeen [[Bagdad]]in itäpuolisille tasangoille, minne keskitettiin 100&nbsp;000 sotilasta. "Operaatio Muslim Ibn Aqiliksi" kutsuttu hyökkäys mursi itsensä läpi huolimatta panssarien puuttumisesta kymmenenä ensimmäisenä lokakuun päivänä. Koska panssarit ja huolto puuttuivat, hyökkäys kuitenkin lyötiin.

Seuraava Iranin operaatio oli Musianista lounaaseen eteläisen ja keskisen rintaman välissä 1.–11. marraskuuta 1982. Tähänkin osallistui noin 100&nbsp;000 sotilasta{{lähde}} ja tässäkään hyökkäyksessä ei ollut mukana panssareita. Irakin panssareita juuttui sateiden takia mutaan ja iranilaiset onnistuivat valloittamaan vähäksi aikaa [[Abu Girab]]in kaupungin Irakissa. Syyskuussa 1982 Iran onnistui suuressa määrin kukistamaan alueellaan toimineet kurdikapinalliset valloittamalla Engawehin alueen.

== Irak toipuu tappiostaan ja tasapelitilanne vakiintuu ==

Vuoden 1982 lopussa Irak oli sivuuttanut vuoden puolivälin aallonpohjan ja Iran epäonnistunut lopullisen iskun antamisessa Irakille. Irakin armeija oli kärsinyt suuria tappioita ja venytetty äärimmilleen. Iranin merkittävin armeija oli huonosti koulutettu Basij, Kansanarmeija. Iran päätteli, että sen epäonnistumiset suurhyökkäyksissä johtuivat liian pienistä joukkomääristä. Todellinen hyökkäysten epäonnistumisen syy oli kuitenkin väärä taktiikka, puuttuva aseistus ja huolto.

Operaatio "Ennen aamunkoittoa" kesti 6. -- 26. helmikuuta 1983. Iranin parlamentin puhemies Rafsanjani lupasi hyökkäyksen olevan viimeinen ja ratkaiseva alueen kohtalon kannalta. 200&nbsp;000 miestä hyökkäsi 40 km kaistalla 200 km Bagdadista kaakkoon. Iranin joukoissa oli kaksi Iranin vakinaisen armeijan divisioonaa ja runsaasti Pasdaranin miehiä, noin neljä divisioonaa. 6&nbsp;000 iranilaista kuoli ensimmäisenä hyökkäyspäivänä.{{lähde}} Bagdadin vastine oli massiivinen ilmahyökkäys muun muassa helikopterein. Irakilaiset joutuivat heittämään taisteluun viimeiset reservinsä. Kun hyökkäys kesti viikon, kävi selväksi, etteivät Irakin linjat murru. Tämän jälkeen seurasi kahden kuukauden tauko. Iranilaiset kokosivat taas joukkoja ja kalustoa. Irakilla oli puolestaan aikaa korjata hyökkäysten aiheuttamat vauriot puolustukselle. Iranin kansainvälinen eristyminen teki sille vaikeaksi hankkia aseita ja varaosia.

Huhtikuussa 1983 Irak pysäytti Iranin hyökkäyksen Mandali-Bagdadin sektorilla. Vuoden 1984 alku- ja keskivaiheilla oli tauko Iranin tekemissä suurhyökkäyksissä, mitä Irak käytti hyväkseen linnoittamalla Basran-Bagdadin valtatien lähistöä ja Qurnan ympäristöä<ref>Johnson 2011, s. 109.</ref> muun muassa juoksuhautoja, piikkilankaa, betonikorsuja ja tappovyöhykkeitä rakentamalla.<ref name="johnson73" /> Irakilaiset tekivät näille seuduille neljä puolustuslinjaa.<ref name="johsnon73" />


== Sodan arviointia ==
Useat epäonnistumiset turhauttivat Iranin johtoa. Irakissa taas pelättiin jatkuvasti puolustuksen murtuvan, vaikka se oli kestänyt monta Iranin suurhyökkäystä. 1982 Irak teki useita yrityksiä sodan lopettamiseksi. Toisaalta Irak pyrki lisäämään Iranin kärsimiä taloudellisia menetyksiä sekä miestappioita. 1983 kärsittiin puolin ja tosin suuria tappioita, panssariasetta käytettiin lähinnä maahan kaivettuina tykistöasemina. Irak tulvitti suuria maa-alueita suojaksi iranilaisia vastaan. Tappiot olivat valtavia, vuoden 1983 loppuun mennessä kuoli 120&nbsp;000 iranilaista ja 60&nbsp;000 irakilaista.{{lähde}}

Irak osti uusia aseita pääasiassa Neuvostoliitosta ja Ranskasta. Toisaalta Irak linnoitti ja tulvitti [[Basra]]n aluetta iranilaisten hyökkäyksen varalta, luoden sinne "tappovyöhykkeen". Irakilaiset alkoivat käyttää kemiallisia aseita ja hyökkäsivät monia Iranin talouskeskuksia vastaan. Saddam halusi tavata [[Ruhollah Khomeini|Khoimeini]]n jossain puolueettomassa paikassa, mutta Khomeini ei siihen suostunut. Irak toivoi supervaltojen puuttuvan sotaan. Irak aloitti hyökkäyksen Iranin tankkereita vastaan [[Exocet|Exocet-ohjuksin]] aseistetuilla hävittäjillä 1. helmikuuta 1984, haluten kiinnittää tällä tavoin supervaltojen huomion sotaan.

Vuoteen 1984 mennessa Irakin sotilaita oli kuollut arviolta noin 250&nbsp;000 ja iranilaisia noin 300&nbsp;000.{{lähde}} Iranilla oli vuoden 1984 alussa rintamalla 750&nbsp;000 miestä ja yli 200&nbsp;000 reservissä.{{lähde}} Vuoden ensimmäinen Iranin hyökkäys oli pieni kokeiluhyökkäys pohjoisessa. Irak alkoi hyökätä Iranin kaupunkeja vastaan, mikä käynnisti laajemman sodan kaupunkeja vastaan. Iran kertoi propagandassaan vapauttavansa Basran šiiat. Kumpikaan puoli ei onnistunut tekemään propagandallaan vaikutusta toiseen osapuoleen.{{lähde}}

Ulkomaisten sotilasasiantuntijoiden mukaan kumpikaan osapuoli ei käyttänyt nykyaikaista aseistustaan tehokkaasti muun muassa sen takia, että upseerit olivat heikosti koulutettuja, sekä huollon huonon toimivuuden takia (muun muassa tankkeja ei osattu huoltaa asiallisesti). Molemmilta osapuolilta puuttui taisteluissa usein panssariaseistus tai sitä käytettiin tehottomasti: vaunuja muun muassa kaivettiin maahan puolustusta varten. Yksiköt joutuivat taistelemaan usein omillaan ilman ulkopuolista tukea, sillä yhteistyötä puuttui eri yksiköiden väliltä. Sotilaat ja upseerit eivät näyttäneet taitojaan ja aloitekykyään taisteluissa ja välitöntä paikallista päätöstä vaativia asioita siirrettiin ylemmille tahoille, mikä hidasti operaatioita. Vuoden 1984 lopussa sota oli ajautunut vakiintuneeseen tasapelitilanteeseen, lukuun ottamatta hetkellisiä vuosipäivien hyökkäyksiä.

== Yritykset tehostaa sotatoimia ==
Vuoden 1984 heinäkuusta lähtien sotaa hallitsivat yritykset etsiä heikkoja kohtia vastustajasta paikoilleen juuttuneessa rintamatilanteessa. Sota oli näännytyssotaa, jossa yritettiin lannistaa vastustaja. Tämä johti sodan laajenemiseen kaupunkien sodaksi ja tankkerisodaksi. Irak halusi taistella missä tahansa muualla kuin päärintamalla, Iran taas etsi päärintamaa. Irak alkoi kiivaammin hyökkäillä Iranista öljyä hakevia tankkereita vastaan ja laajentamaan sodan kaupunkien pommittamiseksi. Iran pyrki entistä suuremmin hyökkäyksin murtamaan Irakin rintamalinjat. Loppujen lopuksi nämä hyökkäykset olivat turhaa omien miesten tapattamista. Iran liittoutui Irakissa toimivien kurdien kanssa.

== Aamunkoitto V ==
[[Tiedosto:Children In iraq-iran war3.jpg|thumb|Iranin rintamalla käytettiin sodassa myös [[lapsisotilas|lapsisotilaita]].]]

[[Aamunkoitto V]] oli valtava Iranin tekemä ihmisaaltotaktiikalla tekemä hyökkäys Basran lähellä. Kyseisen "ihmisaaltotaktiikan" katsotaan johtuneen sotilaallisesti kouluttamattomasta papistosta ja sitä kautta uskonnon vaikutuksesta, miinanraivauskaluston vähyydestä sekä muun taistelua tukevan kaluston suhteellisesta heikkoudesta verrattuna vastustajaan. Iranilaisten väitetään usein käyttäneen jopa 9-vuotiaita lapsia miinakenttien polkemiseen, mutta tästä on vain harvoja toimittajien silminnäkijähavaintoja, joista suurin osa tulee nimettömältä "itäeurooppalaiselta toimittajalta".{{lähde}} Uutiskuvissa Suomessakin nähtiin alle 15-vuotiaita.

== Suoalueen taistelut ja Operaatio Khaybar==

Iran hyökkäsi 9. helmikuuta 1986 kohti Basraa operaatio Valfajr-8:ksi eli Aamunkoitto 8:ksi kutsutussa hyökkäyksessä. Basraa kohti etenevät kaksi haaraa pysähtyivät Irakin vastatoimiin<ref name="johnson113">Johnson 2011, s. 113.</ref>. Mutta yllättäen etenänpänä Iranilaiset ylittivät onnistuneesti noin kilometrin pituiksen vesitien ja perustivat sen rannalle kuusi sillanpäätä<ref name="johnson113" />. Irakilaiset eivät olleet osanneet odottaa hyökkäystä tästä suunnasta. Iranilaiset päättivät edetä mahdollisimman pitkälle. He rakensivat ponttoonisillan mitä kautta toivat lisäjoukkoja Faon niemimaalle, josta valtasivat suuren osan. Iranilaistet hajauttivat joukkona niin etteivät olleet niin alttiita irakilaiselle tykkitulelle. He onnistuivat kuljettamaan soiseen maastoon raskaita aseita ja aiheuttamaan muutaman tien kautta tulevilla irakilaiselle vastahyökkäykelle suuret tappiot<ref>Johnson 2011, s. 113-114.</ref>. Sää oli operaation aikaan yleensä huono, mikä suosi iranilaisia. Iranilaiset hyökkäsivät teiden kautta kulkevia Irakin panssareita vastaan singoin aseistautunein ryhmin ja lentokoneita vatsaan it-ohjuksin. Iranilla oli vaikeuksia huoltaa hajalalan olevia pitkälle edenenitä joukkojaan<ref name="johnson114">Johnson 2011, s. 114.</ref>. Sekä Iranin että Irakin operaatiot pysähtyivät Faon niemimaalla 18. helmikuuta<ref name="johnson114" />.

Iranilaiset hyökkäsivät Basran lähellä "Operaatio Khaybarissa" 14.-19. maaliskuuta 250&nbsp;000 miehen voimin aavikon yli. Irakin mekanisoidut joukot olivat jälleen kerran armottomia ja niiden tulivoima voitti iranilaiset. Pohjoisenpana Iran valtasi öljyrikkaan Majnoonin saaren. Tämän jälkeen maaliskuussa Iran yritti valloittaa Al Amrahin lähellä kulkevan pohjois-eteläsuuntaisen tien Howizehin soilla. Hieman myöhemmin Irakin vastahyökkäys konekiväärein aseistetuin helikopterein ja kommandojen avulla valtasi takaisin länsiosan Majnoonin saaresta, aiheuttaen Iranille 20 000 miehen tappiot. Irak käytti helikoptereita, joista tulitettiin konekivääreillä sekä kommandojoukkoja.

== Muutoksia taistelutaktiikkaan ==
Irak alkoi tehdä prikaatin vahvuisin voimin pieniä häirintähyökkäyksiä, joilla haluttiin vähentää Iranin ammusvarastoja ja sotkea suurhyökkäyssuunnitelmat. Tästä taktiikasta ei ollut irakilaisille ratkaisevaa hyötyä.{{kenen mukaan}} 

Irakilaiset olivat käyttäneet tähän mennessä monta kertaa myrkkykaasuja, jotka tappoivat useita iranilaisia. Helmikuussa 1984 Iranin komentaja päätti käyttää taas kemiallisia aseita. Vuonna 1984 niitä käytettiin kasvavassa määrin. Irak käytti kemiallisia aseita 40 kertaa toukokuun 1981 ja maaliskuun 1984 välillä. Sotaa tehostettiin myös Iranin puolella. Iran alkoi 1984 kouluttaa Pasdaran-joukkoja ja tiivisti Pasdaranin ja tavallisen armeijan yhteistyötä. Iran rakensi vuonna 1984 tiiviin tieverkon linjojensa taakse kuten Irak oli tehnyt. Irakin partiota liikkui rohkeasti soilla.

Iran hyökkäsi taas lokakuussa 1984, jolloin iranilaiset onnistuivat valloittamaan takaisin ja pitämään Mahranin. Irak hyökkäsi 28. tammikuuta Qasr-i-Shirinin alueella ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Irakin hyökkäys heitettiin ulos helmikuun alussa.

== Operaatio Badr ==

Epäonnistuneen [[Operaatio Badr|Al Badr]] -suurhyökkäyksen jälkeen jälkeen Iran vaihtoi pienempiin "Al-Quds"-hyökkäyksiin, joilla oli tarkoitus kuluttaa Irakin voimavaroja. Tällä pyrittiin siihen, että irakilaisten olisi pakko tuhlata lainarahoja, joita se käytti sotimiseen, ja pitää Irakia epätietoisuudessa siitä, milloin seuraava suurhyökkäys tulisi. Aikaisemmin oli ollut rintamalla hiljaista suurhyökkäysten välillä. Iran etsi Irakin kurdeilta apua. Kurdien järjestö PUK oli suuren osan vuodesta 1984 tulitauossa Bagdadin kanssa, mutta taistelu alkoi vuoden uudestaan 1984 lopulla. Toinen kurdiryhmä KDP oli koko vuoden sodassa Irakin hallitusta vastaan. Iran koulutti Basijin sotilaita muun muassa joenylitystaktiikassa.

== Kerbala-hyökkäykset ==
Irak alkoi voimistua, Iran heiketä vuoden 1986 paikkeilla. "Aamunkoitto 8" - hyökkäyksen jälkeen Moskova toimitti Irakiin avustajia, monet näistä rintamalinjojen yksiköihin. Saudi-Arabia ja Kuwait alkoivat myydä öljyään Irakia tukeakseen. 17. maaliskuuta 1986 Irak hyökkäsi Mehraniin neljän divisioonan voimin Iranin 5&nbsp;000 miehen joukkoja vastaan valloittaen kaupungin. Iranille ei tietenkään käynyt Irakin ehdotus vaihtaa kesken sotaa Mehran Fao:hon. Iran kaappasi Mehranin helposti "[Karbala 5|Karbala 1]]"-offensiivissa 30. kesäkuuta -- 9. heinäkuuta 1986. Iranin presidentti [[Ali Khamenei]] puhui sodan aiheuttamista taloudellisista tappioista. Kesäkuussa 1986 lähetettiin 8&nbsp;000:lle [[Iran]]in komentajalle tiedonanto, jossa muistutettiin, että Iranin heikkenevä talous vaati sotilaallista voittoa maaliskuuhun 1987 mennessä.

Iranin armeija kärsi jatkuvasti tarvikepulasta, ja iranilaiset heikkenivät. Irak alkoi kouluttaa ja laajentaa armeijaansa vuoden 1986 keskivaiheilla juuri Faon niemimaan tappion takia. Syyskuun 1986 jälkeen Irakin armeijassa oli 700&nbsp;000 sotilasta.{{lähde}} Lisäksi tasavaltalaiskaartit laajennettiin
suuriksi armeijan kokoisiksi yksiköiksi.

Iranin syyskuun hyökkäykset "Kerbala 2" ja "Kerbala 3" valuivat hiekkaan. "Karbala 4" jouluaattona 1986 60&nbsp;000 Pasdaran-miehen voimin Shatt al-Arabin yli Khorramshahrista etelään kilpistyi Iranin vastahyökkäykseen 48 tunnin kuluessa, ja 35&nbsp;000 iranilaista kaatui.<ref name="Vihervuori_1989_174">Vihervuori 1989, s. 174.</ref>

Loppuosa vuodesta 1986 oli lyhyiden koukkausmaisten "valloita ja vetäydy" -hyökkäysten täyttämää. Vuoden 1986 lopulla liikkui huhuja Iranin uudesta vuosittaisesta suurhyökkäyksestä Basraa vastaan, koska Iran alkoi koota 500&nbsp;000 miestä suureen hyökkäykseen, jota ei koskaan tullut. Loppujen lopuksi Iranilaiset perääntyivät ja sanoivat haluavansa lopettaa sodan, tämä oli Irakille merkki voitosta.

== Karbala 5 ==
Iranin seuraava hyökkäys oli [[Karbala 5]] 8. tammikuuta 1987 joka oli todellinen "kaikkien taistelujen äiti". Iranilaiset etenivät tällä kertaa Basran lähelle, mutteivat kyenneet läpimurtoon<ref name="Vihervuori_1989_174" />. Jotkut tarkkailijat väittivät, että Karbala 5 (Kerbala V) olisi ensimmäinen vastaavan kokoisten suurhyökkäysten sarjasta. Todellisuudessa tämä hyökkäys vei Iranilta taistelukykyä. Seuraava Iranin suuroperaatio Kerbala 6 pysähtyi paikoilleen.<ref name="Vihervuori_1989_174" />

== Karbala 9 ja 10 ==
Iran hyökkäsi [[Suleimaniya]]n lähellä varhain huhtikuussa 1987. Tässä "Karbala 9" -hyökkäyksessä Iran valloitti tavallista enemmän maata provosoiden Irakin ankaraan vastahyökkäykseen, jossa tietenkin käytettiin myrkkykaasuja.

"Karbala 10" oli Iranin joukkojen ja kurdien hyökkäys Sar Dashtin alueella pohjoisessa toukokuussa 1987, onnistuttiin valloittamaan pieniä viipaleita maata. Operaatio Nasr jatkoi painostusta Irakin kurdialueella. Hyökkäys, jossa kurdit auttoivat Iranin Pasdaranin joukkoja eteni Mawatiin 140 km:n syvyyteen vaarantaen arvokkaat Kirkukin öljykentät. Koska irakilaisten tavanomainen taistelutaktiikka ei toiminut hyvin vuoristoisella alueella, tämä rintama jäi märkiväksi haavaksi irakilaisille vuoden 1987 loppuun mennessä. Irakin ja Iranin rintamalla keskustassa ja eteläosissa taisteltiin heinäkuussa, mutta mikään ei muuttunut. Iran oli melko passiivinen. Joulukuussa 1987 Iran ilmoitti että sen aikomus on vain tehdä pieniä hyökkäyksiä, joilla hiertää vastustajaa.

Koska Irak oli menettänyt etelässä Faon saaren, Saddam päätti siirtyä puolustuksellisesta sodankäynnistä hyökkäykselliseen. Irakin armeijasta oli tullut voimakas sotakone, joka kykeni taas voittamaan iranilaiset. Irakin [[taistelustrategia]] muuttui kypsemmäksi. Toisaalta Iranin puolella ilmavoimat heikkenivät, kun varaosista alkoi olla pulaa. Käytännössä Irakin [[taistelutaktiikka|taistelutaktiikan]] muutos merkitsi Iranin jäämistä taas alakynteen. 1. marraskuuta 1987 Iranin parlamentin puhemies Rafsanjani puhui taas lopullisesta hyökkäyksestä, edellisessä kuussa oli joukkoja keskitetty taas rajalle.

== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Vihervuori, Marita & Schreiberhuber, Hermine | Nimeke=Iran, maa mullahin varjossa Allahin nimeen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=1989 | Tunniste=ISBN 951-1-10387-3}}
* ''The Iran-Iraq war'', Bob Johnson, Palgrave Macmillan 2011, ''ISBN 978-0-230-57774-9'' pbk

=== Viitteet ===
{{Viitteet}}

[[Luokka:Irakin–Iranin sota]]