Difference between revisions 41585 and 49881 on fiwikiversity

Aloitteentekijän (Initiator) rooli on ehkä keskeisin innostajan kuudesta roolista, koska aloitteentekijänä innostajan tehtävänä on saada asioita tapahtumaan. Nopean muutoksen keskellä yhdistys joutuu uusiutumaan ja kehittymään jatkuvasti. Kehittymistarpeita on kahdenlaisia. Ensinnäkin olemassa olevia toimintoja pitää tehdä entistä paremmin ja tehokkaammin niin, että käytettävissä olevia resursseja ei hukata ja tekemiselle asetetut tavoitteet toteutuvat sujuvammin. Samaan aikaan on etsittävä rohkeasti uusia toimintamahdollisuuksia tai jopa ajateltava koko toiminta uusiksi. Frank Martela puhuu hänen ja Karoliina Jarengon toimittamassa kirjassa Itseohjautuvuus, miten organisoitua tulevaisuudessa? kehittämistyöstä jalostamisena ja seikkailemisena. Jalostaminen viittaa olemassa olevien toimintojen tekemiseen paremmin ja vaikuttavammin, seikkaileminen taas uusien asioiden ja toimintatapojen kehittämiseen (Martela ja Jarenko 2017, s. 20). Aloitteentekijän roolissa innostajan tehtävänä on käynnistää prosesseja molemmilla kehittämisen osa-alueella.
 
Aloitteen tekijän rooliin liittyy kolme keskeistä tekemisen vaihetta. Ensinnäkin innostajan tulee huomata, että jollekin asialle pitää tehdä jotain. Toiseksi hänen pitää saada kehittämistyö käyntiin ja kolmanneksi hänen tulee reagoida siihen, mitä toiminnan edetessä alkaa tapahtumaan. Jaetun johtajuuden näkökulmasta on oleellista, että innostaja ei tule muiden luo valmiiden, seikkaperäisten toimintasuunnitelmien kanssa.
 
Kun aloitteentekijä havaitsee jonkin asian kutsuvan yhdistystä toimenpiteisiin (call to action, calling question), hänen tulee ensin punnita, onko ratkaisua vaativa kysymys niin tärkeä, että se vaatii vastausta. Pitääkö jonkin oikeasti muuttua ja ovatko ihmiset valmiita tekemään asian eteen jotain nyt heti. Asia voi olla joko hyvin pieni tai se voi tarkoittaa koko tähänastisen toiminnan uudelleenarviointia.
 
Kehittämistyön käynnistämisessä aloitteentekijän on osattava kiinnittää samanaikaisesti huomiota kahteen asiaan. On tärkeää, että muutostarpeen takana olevat suuret tarpeet, toiveet ja visiot eivät pääse unohtumaan. Yhtä tärkeää kuitenkin on, että kehitettävän asian eteen voidaan ottaa ensimmäiset askeleet jo tänään tai huomenna. Ensimmäiset askelet eivät saa olla sellaisia, jotka vaativat valtaisat lupamenettelyt. Lisäksi ensimmäisten askelten pitää olla järkeenkäypiä niin, että niiden kytkös kehittämistyön taustalla olevaan tarpeeseen tai ideaan säilyy.  
 
Jos muutostarve on ollut tärkeä, aloitteentekijän velvollisuus on seurata kehittämistyön etenemistä ja reagoida, jos prosessi pysähtyy tai kääntyy väärään suuntaan. Tilannetta arvioidessaan aloitteentekijä voi pohtia muiden toimijoiden kanssa: mikä toimii? mitkä asiat ovat paremmin? missä asioissa olemme edistyneet? onko toiminta pysynyt niiden kehittämistavoitteiden mukaisena, joita alun perin lähdettiin toteuttamaan? Jos vastaukset näihin kysymyksiin eivät ole toivotunlaisia, on rohkeasti tarkistettava suunnitelmia (McKergow ja Bailey 2014, 82-95).