Revision 41576 of "Jaetulla johtajuudella kohti itseohjautuvaa yhdistystoimintaa" on fiwikiversity

== Johdanto ==

Suomessa on arviolta noin 100 000 toimivaa yhdistystä, joiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on noin 15 miljoonaa ihmistä. Yhdistystoiminnan puitteissa ihmiset kokoontuvat säännöllisesti harrastamaan intohimoisesti ja edistämään merkitykselliseksi koettuja asioita.
 
Yhdistys on nerokas organisoitumisen tapa. Yhdistyksille luonteenomaisesta vapaaehtoistyöstä johtuen inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa tulosta syntyy pienillä taloudellisilla satsauksilla. Yhdistystoiminta on myös yksilön kannalta palkitsevaa. Se mahdollistaa ihmisen hyvinvoinnille kolmen keskeisen asian toteutumisen. Toimiessaan yhdistyksessä ihminen voi samaan aikaan olla oma itsensä, kuulua samanhenkisten ihmisten muodostamaan joukkoon ja kokea, että omalla tekemisellä on merkitystä yhdessä onnistumiselle.
 
Yhdistystoimintaan pätee sama viisaus kuin muuhunkin elämään: se mitä tehdään, kannattaa tehdä hyvin. Toiminnan palkitsevuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta ei ole yhdentekevää, miten yhdistys on organisoitunut ja miten sitä johdetaan. Erilaisia johtamisen ja organisoitumisen oppeja on tarjolla yltäkyllin. Monet opit ammentavat perusideansa liike-elämän tai politiikan toimintalogiikasta. Nämä opit eivät välttämättä pysty hyödyntämään kaikkia mahdollisuuksia, joita nimenomaan yhdistystoiminta tuo mukanaan. Johtamista koskeva ajattelu on myös liike-elämän puolella voimakkaassa murroksessa. Sitäkin paremmalla syyllä yhdistyksen johtamista kannattaa pohtia avoimin mielin.
 
Johtajuus ja oppiminen inhimillisenä toimintana ovat läheistä sukua toisilleen. Oppiminen sanana viittaa “polun löytämiseen”. Johtamisella sanana on monia merkityksiä. Yksi niistä viittaa edellä tai ensimmäisenä kulkemiseen ja muiden opastamiseen (ks. [http://www.etymonline.com Online etymology dictionary]). Taustalla piilee ajatus, että johtajalla on ennestään tietoa siitä mistä polku kulkee tai vähintäänkin parhaat edellytykset polun löytämiseen. 
 
Entäpä jos tämän päivän monimutkaisessa maailmassa yhdistyksen johtamisesta vastuussa olevalla henkilöllä ei olekaan tarkkaa tietoa siitä missä polku kulkee tai edes välttämättä siitä mihin ollaan matkalla. Tällaisessa tilanteessa johtajuuden jakaminen voi olla ratkaisu. Etsitään yhdessä polku sinne mihin ikinä ollaankin menossa. Tämän oppimateriaalin tarkoitus on kannustaa lukijoita tutkimaan mahdollisuutta hyödyntää jaetun johtajuuden ideaa omassa yhdistyksessä. Jaetussa johtajuudessa ne tehtävät, joiden perinteisesti on ajateltu kuuluvan esim. yhdistyksen puheenjohtajan toimenkuvaan, joko jaetaan mahdollisimman monelle toimijalle tai vaihtoehtoisesti toteutetaan kokonaan yhdessä.
 
Oppimateriaali on kirjoitettu ihmisille, jotka haluavat olla mukana kehittämässä suomalaista yhdistystoimintaa entistäkin vaikuttavammaksi ja palkitsevammaksi. Materiaalin teksteissä korostuu paikallisyhdistyksen näkökulma, mutta jaettuun johtajuuteen liittyviä ajatuksia voi soveltaa yhtä hyvin kansalaisjärjestön millä tahansa organisaatiotasolla. Oppimateriaali soveltuu myös opintoaineistoksi yhteisöllisen opintoryhmän työskentelyyn. Opiskelusta aiheutuneisiin kustannuksiin on mahdollista saada valtion tukea Kansalaisfoorumin voimassa olevien opintotoiminnan ehtojen mukaisesti ([www.kansalaisfoorumi.fi]).
 
Opintomateriaali on syntynyt Kansalaisfoorumin Jaettu johtajuus ja yhteisöllisen oppimisen ohjaaminen kansalaisjärjestössä -kehittämishankkeen tuloksena. Hankkeeseen saatiin avustusta Opetushallitukselta ja se toteutettiin yhdessä Kansalaisfoorumin jäsenjärjestöjen ja yhteistyökumppanien kanssa.
 
Opintomateriaalin ensimmäisessä Johtajuudesta ja sen jakamisesta -luvussa luodaan yleiskuvaa organisaatiosta ja niiden johtamisesta. Tämän jälkeen siirrytään pohtimaan voisiko jaettu johtajuus ja itseohjautuva toimintatapa istua tämän päivän yhdistysten toimintaperiaatteiksi. Toisessa ja kolmannessa luvussa haetaan virikkeitä yhdistyksen johtamiseen innostamisen perinteestä. Ensin, luvussa Yhdistyksen johtaminen innostamisena, etsitään sosiokulttuurisen innostamisen syvintä olemusta ja sen jälkeen, luvussa Innostajan kuusi roolia, haetaan innostamiseen työkaluja ns. hostaamisen perinteestä (Host leadership). Neljännessä luvussa Yhteisöllinen kulttuuri, puhutaan jaettua johtajuutta ja itseohjautumista tukevan yhteisöllisen kulttuurin luomisesta. Viidennessä luvussa Mahdollistavat rakenteet, tarkastelun kohteena ovat uudenlaisen yhdistysjohtajuuden mahdollistavat toimintarakenteet ja arjen käytännöt. Opintomateriaalin kokonaisuutta ja eri lukujen suhdetta toisiinsa on valaistu oheisella orientaatioperustaksi tarkoitetulla kuviolla.
 
== Teemat ==

== Johtajuudesta ja sen jakamisesta yhdistyksessä ==
[[Tarvitaanko yhdistyksessä johtajia?]]
 
[[Organisoitumisen ja johtamisen tapoja kautta aikain]]
 
[[Johtajuus tekoina]]
 
[[Johtajavetoisuudesta luopuminen]]
 
[[Jaettu johtajuus ja itseohjautuva toiminta kulkevat käsi kädessä]]
 
[[Jakamaton valta ja vastuu yhdistyksissä]]
 
[[Onko täydellinen itseohjautuvuus mahdollista]]
 
'''Ruohonjuuritason pohdiskeluja:'''
[[Pyöriikö toiminta ilman puheenjohtajaa?]]


== YHDISTYKSEN JOHTAMINEN INNOSTAMISENA ==

Mielenkiintoinen mahdollisuus etsiä uusia näkökulmia yhdistyksen johtamiseen on sosiokulttuurisen innostamisen perinteeseen tutustuminen. Innostajana toimiminen tarjoaa kultaisen keskitien johtajavetoisen ja täysin itseohjautuvan toiminnan välillä. Innostajan ero perinteiseen johtajaan verrattuna on siinä, että vaikka hän toimisi hyvinkin aktiivisesti esimerkiksi käynnistämällä erilaisia prosesseja tai koordinoimalla yhdistyksen toimintaa, hänellä ei ole määräysvaltaa muihin ihmisiin nähden. Tässä luvussa pohditaan, miten sosiokulttuurisen innostamisen ideoita hyödyntämällä on mahdollista elävöittää yhdistystoimintaa.

Sosiokulttuurisesta innostamisesta puhuttaessa korostetaan eri yhteyksissä erilaisia innostajuuden piirteitä. Jaetun johtajuuden näkökulmasta tarkasteltuna, on hyödyllistä keskittyä kolmeen innostamisen peruselementtiin: kaikkien toimijoiden välisen dialogin laatuun, oppimista tukevaan tutkimuksellisuuteen ja muutokseen tähtäävään toiminnan perusvireeseen. Alla on kuvaus näistä peruselementistä. Luvun lopussa on pohdittu innostajana toimivan ihmisen toimenkuvaan.

[[Sosiokulttuurisen innostamisen taustaa]]

[[Kaiken keskiössä toimijoiden välinen dialogi]]

[[Tutkimuksellisuus avaimena oivaltamiselle ja yhdessä oppimiselle]]

[[Aidosti päämäärätietoinen toiminta luo edellytykset muutokselle]]

[[Innostava johtaminen on katalysaattorina toimimista]]

Saattaa kuulostaa paradoksaaliselta, mutta itseohjautuva toiminta ei ohjaudu itsestään. Tarvitaan joku, joka virittää ja ylläpitää aitoa dialogia silloin kun sellainen ei ota syntyäkseen. Tarvitaan joku, joka koordinoi yhteisöllisten päätösten tekemistä toiminnan päämääristä silloin kun erilaiset ehdotukset päämääristä uhkaavat tukahduttaa toinen toisensa. Ja tarvitaan joku, joka kannustaa tutkimaan asioita pintaa syvemmältä silloin kun on houkutus tyytyä ensimmäisenä mieleen tuleviin ratkaisuihin. Sanalla sanoen tarvitaan innostajaa.

Jean Claude Gilletin (1995) mukaan innostajana toimiminen näyttäisi edellyttävän innostajalta osaamista kolmella eri tehtäväalueella. Gillet puhuu helpottamiseen ja välittäjänä toimimiseen liittyvistä tehtävistä, tuotannollisista tehtävistä, sekä tehtävistä, jotka edesauttavat valaistumista (Kurki 2000, 77-79).

Helpottamisen ja välittämisen tehtävää toteuttaessaan innostajat ovat fasilitaattoreita, ryhmän elämän helpottajia, organisoijia, tavoitteiden ja metodien asiantuntijoita, kommunikaatiorakenteiden luojia, keskustelun ja reflektion koordinoijia sekä strategioiden suunnittelijoita. Fasilitointi perustuu ryhmäprosessien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Fasilitoinnilla lisätään monimuotoista keskustelua ja herkistetään luovuutta ja helpotetaan näin tavoitteen toteutuminen.

Tuotannollisessa tehtävässä innostajan haasteena on kanavoida ryhmässä olevaa energia toiminnaksi, jonka tuloksena syntyy tuotos. Perinteisessä sosiokulttuurisen innostamisen projekteissä tämä tuotos voi olla esitys tai performanssi. Yhdistystoiminnan kontekstissa tuotos määräytyy yhdistyksen tarkoituspykälän määrittämien toiminnallisten tavoitteiden mukaisesti.

Gilletien mukaan innostajan tehtävänä on myös luoda edellytyksiä valaistumiselle. Valaistumista ei tässä käytetä sanan uskonnollisessa merkityksessä vaan pikemminkin sillä viitataan jo aiemmin puheena olleisiin havahtumisen hetkiin, joissa sinänsä voi olla jotain piirteitä, joita voisi kutsua pyhiksi. Keskeisellä sijalla ovat tunteet, asenteet ja havaintokokemuksen ulkopuolelle jäävät ilmiöt. Innostaja pyrkii selkeyttämään näitä toiminnallaan sekä mahdollistamaan näin ryhmän sosio-affektiivisen kiinteyden löytymistä. Kun innostamisen ideologia ja metodologia tuodaan fasilitoivaan johtamiseen, toiminta syvenee ja jalostuu. Fasilitaattori ei ole enää vain helpottaja, vaan valaistumisen tuoja sekä yhteisön puolesta ja kanssa taisteleva innostaja. Valaistuminen luo tilaa utopioille, vapauttaa puhetta, selkiyttää tunteita, edistää sosiaalista kiinteyttä, lisää motivaatiota ymmärrystä ja tietoisuutta sekä toiminnan tavoitteellisuutta (Kurki 2000, 79).

Ruohonjuuritason pohdiskeluja: [[Sukupolvelta toiselle]]

Pilotti toteutettiin Ruotsinsuomalaisten Keskusliitossa ja sen vetäjänä toimi Raija Airaksinen-Björklund.

Sukupolven vaihdos on hyvä tapa punnita yhdistyksen elinvoimaisuus. Miten uusi sukupolvi kiinnittyy yhteisöön, jonka olemassaolo perustuu edellisen sukupolven yhteiseen kokemuspohjaan? Ruotsinsuomalaisten Keskusliiton pilotti keskittyi paikallisyhdistysten kehittämistarpeisiin tästä näkökulmasta. Aktiivitoimijoiden ikääntyminen ja vastuun kasautuminen yksien ja samojen toimijoiden harteille on suuri haaste.

Vastauksien löytämiseksi pidettiin kehittämisseminaareja useassa paikallisyhdistyksessä sekä toteutettiin jäsenistön odotuksia kartoittava kyselytutkimus. Keskusteluihin osallistuneet henkilöt tunnistivat selkeän tarpeen laajalle yhteistyölle muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa. Maahanmuuttajayhdistyksen ei kannata käpertyä itseensä. Tulevaisuuden maahanmuuttajayhdistyksen mielikuvatavoitteeksi linjattiin ’smart, smidig ja modern’ (fiksu, ketterä ja moderni).

Jalkautuminen suomalaiset juuret omaavien keskuuteen antoi arvokasta tietoa siitä, mikä jäsenistöä kiinnostaa ja millaiseen toimintaan he olisivat valmiita osallistumaan. Pilotin yhteydessä järjestettiin nuorille kielikursseja ja lapsiperheille perinneruokakursseja juhlapyhiin liittyen. Valmistettiin mm. joulutorttuja, munkkeja ja karjalanpiirakoita. Lapsille suunnattuja toimintapäiviä järjestettiin yhteistyössä muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Suurin koitos oli yhteinen teatteriprojekti, johon osallistui yli 30 eri-ikäistä alueen ruotsinsuomalaista. Nimensä mukaan Yhdessä- Tillsammans esityksen valmistumiseen osallistui myös uusia, ei-aktiiveja nuoria ja lapsia. Vuoden kestäneen projektin aikana Suomi-seuran toimintaan mukaan tuli toivottua lisäpotkua. Kielitaito parani, ymmärrys omista juurista avautui ja ennen kaikkea kiinnostus toimintaan lisääntyi.

Osallistuminen toimintaan lisäsi ihmisten ryhmään kuulumisen tunnetta. Tämä puolestaan lisäsi sitoutumista ja halua ottaa aktiivisempaa roolia maahanmuuttajayhdistysten pyrkiessä pitämään yllä kontaktia omiin juuriin. Toiminnan myötä sukupolvet kohtaavat ja perinnetietous siirtyy kuin itsestään. Oleellista on, että tarjotaan mahdollisuuksia osallistumiselle, mutta jätetään ihmiselle vapaus valita, tuleeko vielä toisenkin kerran. Saadun palautteiden mukaan uudenlainen toiminta oli innostavaa; ”täällä olikin mukavaa”, ”emme olisi arvanneetkaan”. Se mikä ensimmäistä maahanmuuttaja sukupolvea innosti, ei kiinnosta nuorempaa ikäpolvea lainkaan. Halua toimia kuitenkin löytyi. Esimerkiksi nuorista äideistä löytyi vetäjiä monenlaisiin ja näytelmäpukujen ompelijoita.

Irti päästäminen ja totutusta poikkeaminen on järjestöaktivisteille suuri haaste. Kun sen kerran uskaltautuu tekemään, voi yllättyä positiivisesti. Tämä luo sitä uutta ruotsinsuomalaista kulttuuria, jolla on juuret Suomessa, mutta jota voi tehdä jopa ruotsiksi.

[[INNOSTAJAN KUUSI ROOLIA]]

[[YHDESSÄ TEKEMISEN KULTTUURI]]

[[MAHDOLLISTAVAT RAKENTEET]]

LOPUKSI (ei voi tehdä tämän nimistä sivua. Ehdotuksia??)

== LÄHDELUETTELO ==

Harju, Aaro & Ruuskanen-Himma, Eila, Sivistysliitto Kansalaisfoorumi SKAF ry. Helsinki 2017.

Heider, John, Johtamisen tao. Uuden aikakauden johtamisstrategioita. Delfiinikirjat. Suomi 1998. 

Kinnunen, Pekka & Penttilä, Liisa & Rantala, Jaakko & Salonen, Kauko & Tervo, Timo, Innostuskirja.Nyt! Sosiokulttuurisen toiminnan polunpäitä. Opintokeskus Kansalaisfoorumi. Vantaa 2003.  

Kurki, Leena, Sosiokulttuurinen innostaminen, Vastapaino. Tampere 2000. 

Laloux, Frederic,  Reinventing Organzations. A Guide to Creating Organizations inspired by the Next Stage of Human Consciousness. Nelson Parker. Brussels 2014. 

Martela, Frank & Jarenko, Karoliina, Itseohjautuvuus. MIten organisoitua tulevaisuudessa? Alma Talent. Helsinki 2017.

McKergow, Mark & Bailey, Helen, Host, Six new roles of engagement for teams, organisations, communities and movements. SolutionsBooks. London 2014. 

Raami, Asta, Älykäs intuitio ja kuinka käytämme sitä. Kustantamo S&S. Keuruu 2016.

Rauhala, Ilona & Leppänen, Makke & Heikkilä, Annamari, Pääasia – Organisaation psykologinen pääoma. Talentum. Helsinki 2013.