Revision 41599 of "Jaetulla johtajuudella kohti itseohjautuvaa yhdistystoimintaa" on fiwikiversity

== Johdanto ==

Suomessa on arviolta noin 100 000 toimivaa yhdistystä, joiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on noin 15 miljoonaa ihmistä. Yhdistystoiminnan puitteissa ihmiset kokoontuvat säännöllisesti harrastamaan intohimoisesti ja edistämään merkitykselliseksi koettuja asioita.
 
Yhdistys on nerokas organisoitumisen tapa. Yhdistyksille luonteenomaisesta vapaaehtoistyöstä johtuen inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa tulosta syntyy pienillä taloudellisilla satsauksilla. Yhdistystoiminta on myös yksilön kannalta palkitsevaa. Se mahdollistaa ihmisen hyvinvoinnille kolmen keskeisen asian toteutumisen. Toimiessaan yhdistyksessä ihminen voi samaan aikaan olla oma itsensä, kuulua samanhenkisten ihmisten muodostamaan joukkoon ja kokea, että omalla tekemisellä on merkitystä yhdessä onnistumiselle.
 
Yhdistystoimintaan pätee sama viisaus kuin muuhunkin elämään: se mitä tehdään, kannattaa tehdä hyvin. Toiminnan palkitsevuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta ei ole yhdentekevää, miten yhdistys on organisoitunut ja miten sitä johdetaan. Erilaisia johtamisen ja organisoitumisen oppeja on tarjolla yltäkyllin. Monet opit ammentavat perusideansa liike-elämän tai politiikan toimintalogiikasta. Nämä opit eivät välttämättä pysty hyödyntämään kaikkia mahdollisuuksia, joita nimenomaan yhdistystoiminta tuo mukanaan. Johtamista koskeva ajattelu on myös liike-elämän puolella voimakkaassa murroksessa. Sitäkin paremmalla syyllä yhdistyksen johtamista kannattaa pohtia avoimin mielin.
 
Johtajuus ja oppiminen inhimillisenä toimintana ovat läheistä sukua toisilleen. Oppiminen sanana viittaa “polun löytämiseen”. Johtamisella sanana on monia merkityksiä. Yksi niistä viittaa edellä tai ensimmäisenä kulkemiseen ja muiden opastamiseen (ks. [http://www.etymonline.com Online etymology dictionary]). Taustalla piilee ajatus, että johtajalla on ennestään tietoa siitä mistä polku kulkee tai vähintäänkin parhaat edellytykset polun löytämiseen. 
 
Entäpä jos tämän päivän monimutkaisessa maailmassa yhdistyksen johtamisesta vastuussa olevalla henkilöllä ei olekaan tarkkaa tietoa siitä missä polku kulkee tai edes välttämättä siitä mihin ollaan matkalla. Tällaisessa tilanteessa johtajuuden jakaminen voi olla ratkaisu. Etsitään yhdessä polku sinne mihin ikinä ollaankin menossa. Tämän oppimateriaalin tarkoitus on kannustaa lukijoita tutkimaan mahdollisuutta hyödyntää jaetun johtajuuden ideaa omassa yhdistyksessä. Jaetussa johtajuudessa ne tehtävät, joiden perinteisesti on ajateltu kuuluvan esim. yhdistyksen puheenjohtajan toimenkuvaan, joko jaetaan mahdollisimman monelle toimijalle tai vaihtoehtoisesti toteutetaan kokonaan yhdessä.
 
Oppimateriaali on kirjoitettu ihmisille, jotka haluavat olla mukana kehittämässä suomalaista yhdistystoimintaa entistäkin vaikuttavammaksi ja palkitsevammaksi. Materiaalin teksteissä korostuu paikallisyhdistyksen näkökulma, mutta jaettuun johtajuuteen liittyviä ajatuksia voi soveltaa yhtä hyvin kansalaisjärjestön millä tahansa organisaatiotasolla. Oppimateriaali soveltuu myös opintoaineistoksi yhteisöllisen opintoryhmän työskentelyyn. Opiskelusta aiheutuneisiin kustannuksiin on mahdollista saada valtion tukea Kansalaisfoorumin voimassa olevien opintotoiminnan ehtojen mukaisesti ([www.kansalaisfoorumi.fi]).
 
Opintomateriaali on syntynyt Kansalaisfoorumin Jaettu johtajuus ja yhteisöllisen oppimisen ohjaaminen kansalaisjärjestössä -kehittämishankkeen tuloksena. Hankkeeseen saatiin avustusta Opetushallitukselta ja se toteutettiin yhdessä Kansalaisfoorumin jäsenjärjestöjen ja yhteistyökumppanien kanssa.
 
Opintomateriaalin ensimmäisessä Johtajuudesta ja sen jakamisesta -luvussa luodaan yleiskuvaa organisaatiosta ja niiden johtamisesta. Tämän jälkeen siirrytään pohtimaan voisiko jaettu johtajuus ja itseohjautuva toimintatapa istua tämän päivän yhdistysten toimintaperiaatteiksi. Toisessa ja kolmannessa luvussa haetaan virikkeitä yhdistyksen johtamiseen innostamisen perinteestä. Ensin, luvussa Yhdistyksen johtaminen innostamisena, etsitään sosiokulttuurisen innostamisen syvintä olemusta ja sen jälkeen, luvussa Innostajan kuusi roolia, haetaan innostamiseen työkaluja ns. hostaamisen perinteestä (Host leadership). Neljännessä luvussa Yhteisöllinen kulttuuri, puhutaan jaettua johtajuutta ja itseohjautumista tukevan yhteisöllisen kulttuurin luomisesta. Viidennessä luvussa Mahdollistavat rakenteet, tarkastelun kohteena ovat uudenlaisen yhdistysjohtajuuden mahdollistavat toimintarakenteet ja arjen käytännöt. Opintomateriaalin kokonaisuutta ja eri lukujen suhdetta toisiinsa on valaistu oheisella orientaatioperustaksi tarkoitetulla kuviolla.
 
== Johtajuudesta ja sen jakamisesta yhdistyksessä ==
[[Tarvitaanko yhdistyksessä johtajia?]]
 
[[Organisoitumisen ja johtamisen tapoja kautta aikain]]
 
[[Johtajuus tekoina]]
 
[[Johtajavetoisuudesta luopuminen]]
 
[[Jaettu johtajuus ja itseohjautuva toiminta kulkevat käsi kädessä]]
 
[[Jakamaton valta ja vastuu yhdistyksissä]]
 
[[Onko täydellinen itseohjautuvuus mahdollista]]
 
'''Ruohonjuuritason pohdiskeluja:'''
[[Pyöriikö toiminta ilman puheenjohtajaa?]]


== Yhdistyksen johtaminen innostamisena ==

Mielenkiintoinen mahdollisuus etsiä uusia näkökulmia yhdistyksen johtamiseen on sosiokulttuurisen innostamisen perinteeseen tutustuminen. Innostajana toimiminen tarjoaa kultaisen keskitien johtajavetoisen ja täysin itseohjautuvan toiminnan välillä. Innostajan ero perinteiseen johtajaan verrattuna on siinä, että vaikka hän toimisi hyvinkin aktiivisesti esimerkiksi käynnistämällä erilaisia prosesseja tai koordinoimalla yhdistyksen toimintaa, hänellä ei ole määräysvaltaa muihin ihmisiin nähden. Tässä luvussa pohditaan, miten sosiokulttuurisen innostamisen ideoita hyödyntämällä on mahdollista elävöittää yhdistystoimintaa.

Sosiokulttuurisesta innostamisesta puhuttaessa korostetaan eri yhteyksissä erilaisia innostajuuden piirteitä. Jaetun johtajuuden näkökulmasta tarkasteltuna, on hyödyllistä keskittyä kolmeen innostamisen peruselementtiin: kaikkien toimijoiden välisen dialogin laatuun, oppimista tukevaan tutkimuksellisuuteen ja muutokseen tähtäävään toiminnan perusvireeseen. Alla on kuvaus näistä peruselementistä. Luvun lopussa on pohdittu innostajana toimivan ihmisen toimenkuvaan.

[[Sosiokulttuurisen innostamisen taustaa]]

[[Kaiken keskiössä toimijoiden välinen dialogi]]

[[Tutkimuksellisuus avaimena oivaltamiselle ja yhdessä oppimiselle]]

[[Aidosti päämäärätietoinen toiminta luo edellytykset muutokselle]]

[[Innostava johtaminen on katalysaattorina toimimista]]

'''Ruohonjuuritason pohdiskeluja:''' [[Sukupolvelta toiselle]]

== INNOSTAJAN KUUSI ROOLIA ==
Ihminen saa omalle toiminnalleen selustatukea erilaisista rooleista. Tiettyyn rooliin sukeltaessaan ihminen tarkastelee maailmaa sellaisten “silmälasien” kautta, jotka auttavat häntä kiinnittämään huomionsa tämän nimenomaisen roolin kannalta oleellisiin asioihin. Tämä puolestaan auttaa ihmistä toimimaan järkevästi eteen tulevissa tilainteissa, mikäli rooli vain on oikein valittu.  

Tässä luvussa tarkastellaan innostajan kuutta roolia englantilaisten Mark McKergowin ja Helen Baileyn kirjaa Host - six new roles of engagement referoiden. He ovat kirjassaan tutkineet johtajuutta hostauksen eli kutsujen isäntänä tai emäntänä toimimisen kielikuvaa hyödyntäen. Hostaukseen perustuvalle johtamiselle on vaikea löytää luontevaa suomalaista vastinetta. Voitaisiin ehkä puhua vieraanvaraisesta johtajuudesta, mutta puhumme tässä oppimateriaalissa innostajuudesta, koska hostaava, vieraanvarainen ote toimintaprosessien ohjaamiseen on niin lähellä sosiokulttuurisen innostajan toimintatapaa. Saman tyyppisestä ajatusmaailmasta kumpuavat myös viime vuosina usein käytetyt fasilitoivan tai valmentavan johtamisen käsitteet. Kaipuu uuden tyyppiseen johtajuuteen ei kuitenkaan ole mikään uusi ilmiö. Jo muinaiset kiinalaiset puhuivat johtamisesta kätilönä toimimisen metaforaa hyväksi käyttäen. Ajatuksena oli, että kun hyvä johtaja on toiminut, voi kansa sanoa, että “me teimme sen” (Heider 1998).
 
Isäntänä tai emäntänä toimiminen johtamisen metaforana auttaa kehittämään toimintaa jaetun johtajuuden ja itseohjautuvuuden suuntaan. Lähestymistavan avulla voidaan välttää sankarijohtajuuden ja palvelevan johtajuuden sudenkuopat. Myytti johtajasta sankarina on ehkä yleisin rooli, johon johtaja mielellään pyrkii ja johon hänet mielellään asetetaan. Tämän kielikuvan ongelmana on, että sankarin vastinparina ovat uhrit tai pelastettavat ihmiset, jotka pelastuttuaan asettavat sankarin tarpeettomasti jalustalle. Jaetun johtajuuden ajatuksena on, että jokainen voi omalla vuorollaan toimia innostavana johtajana ja loistaa. Palvelevan johtajuuden ongelmana taas on se, että palvelija tarvitsee vastinparikseen itsensä yläpuolella olevan mestarin tai herran. Innostava johtajuus perustuu tasavertaisuuteen ja samanarvoisuuteen.  
 
Host sanan etymologinen tausta vahvistaa käsitystä siitä, että johtajuutta on mielekästä tarkastella tämän kielikuvan kautta. Host sanan kantasana on nimittäin Ghosti, josta on johdettu englannin kielissä johdettu sanat Host (isäntä tai emäntä) ja Quest (vieras). Tämä taas auttaa meidät kiinnittämään huomion enemmän ihmisten välisiin suhteisiin kuin esim. johtajaan tai johdettaviin. Mark McKergow totesikin hostaukseen perustuvaa johtajuutta käsitelleessä seminaarissa, että johtajuudessa on kysymys nimenomaan ihmisten välisistä suhteista (”it’s all about relationships”). Toimiva, tasavertaisuuteen perustuva dynamiikka ihmisten välillä saa asioita tapahtumaan, koska kaikki mukana olijat ovat yhtä paljon käsillä olevan toimintaprosessin omistajia. Yhdistystoiminta on perinteisesti juuri tällaista tasavertaisuuteen perustuvaa toimintaa. Tavoitteisiin on helppo sitoutua, kun kyseessä ei ole jonkun muun “agenda”, vaan asia, jolle ihmiset ovat itse vapaaehtoisesti vihkiytyneet. Toimintaa vie eteenpäin ihmisten sisäinen motivaatio.
 
Seuraavaksi paneudutaan lähemmin innostajan hostauksen kielikuvaa perustuvaa rooliin.

[[Ensimmäinen rooli: Aloitteentekijä]]

[[Toinen rooli: Kutsuja]]

[[Kolmas rooli: Tilan luoja]]

[[Neljäs rooli: Portinvartija]]
 
[[Viides rooli: Yhdistäjä]]
 

 
[[Kuudes rooli: Osallistuja]]
 


 
[[Neljä positiota]]


 
 
'''Ruohonjuuritason pohdiskeluja:''' [[Seurakäynnit voimaantumisen tiloina]]
 

 

[[YHDESSÄ TEKEMISEN KULTTUURI]]

[[MAHDOLLISTAVAT RAKENTEET]]

LOPUKSI (ei voi tehdä tämän nimistä sivua. Ehdotuksia??)

== LÄHDELUETTELO ==

Harju, Aaro & Ruuskanen-Himma, Eila, Sivistysliitto Kansalaisfoorumi SKAF ry. Helsinki 2017.

Heider, John, Johtamisen tao. Uuden aikakauden johtamisstrategioita. Delfiinikirjat. Suomi 1998. 

Kinnunen, Pekka & Penttilä, Liisa & Rantala, Jaakko & Salonen, Kauko & Tervo, Timo, Innostuskirja.Nyt! Sosiokulttuurisen toiminnan polunpäitä. Opintokeskus Kansalaisfoorumi. Vantaa 2003.  

Kurki, Leena, Sosiokulttuurinen innostaminen, Vastapaino. Tampere 2000. 

Laloux, Frederic,  Reinventing Organzations. A Guide to Creating Organizations inspired by the Next Stage of Human Consciousness. Nelson Parker. Brussels 2014. 

Martela, Frank & Jarenko, Karoliina, Itseohjautuvuus. MIten organisoitua tulevaisuudessa? Alma Talent. Helsinki 2017.

McKergow, Mark & Bailey, Helen, Host, Six new roles of engagement for teams, organisations, communities and movements. SolutionsBooks. London 2014. 

Raami, Asta, Älykäs intuitio ja kuinka käytämme sitä. Kustantamo S&S. Keuruu 2016.

Rauhala, Ilona & Leppänen, Makke & Heikkilä, Annamari, Pääasia – Organisaation psykologinen pääoma. Talentum. Helsinki 2013.